perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kaikenmoisia

Tänä vuonna olen leiponut enemmän kuin koskaan (noita karjalanpiirakoitakin muistaakseni kuusi kertaa), joten aloitetaan siitä ja siirrytään sitten ompeluksiin.

Omaksi ilokseni (ja lastenkin ehkä) tein tänään juustokakun. Hiukan tutkailin valmiista resepteistä ainesten suhteita ja sovelsin kakkua varten tekemiini hankintoihin.

Piti ottaa vain yksi pieni pala, mutta kun täytteen suklaalastut näkyivät seuraavassa kohdassa kivasti, niin otin vielä pienen siivun. Pakastevadelmien (kiitokset äidille) kanssa aika ihana iltapala. Maku vastasi odotuksia sen verran hyvin, että taidan laittaa käytetyt ainekset muistiin.


KAHDEN SUKLAAN JUUSTOKAKKU

18 kpl/200 g digestive-keksejä
80 g margariinia
4 liivatelehteä
130 g valkosuklaata
100 g maitosuklaata
2 dl kermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 rkl sitruunamehua

1. murskaa digestive-keksit, sekoita joukkoon sulatettu margariini ja taputtele irtopohja vuokaan
2. laita liivatteet kylmään veteen odottelemaan käyttöä
3. sulata suklaat mikrossa tai vesihauteessa (itse jätin maitosuklaata n. 40 g sulattamatta ja veistelin suikaleiksi)
4. vatkaa kerma vaahdoksi
5. vatkaa tuorejuusto ja sokeri keskenään toisessa kulhossa
6. sekoita juusto-sokerimössöön sulatetut suklaat
7. kuumenna sitruunamehu (mikrossa käy näppärästi), purista liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita sitruunamehuun
8. sekoita sitruunamehu juustomassaan
9. sekoita kerma (ja mahdolliset sulattamattomat suklaat) mukaan myös
10. kaada keksipohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa 4 h tai vaikka yön yli

Ensimmäinen juustokakkuyritelmäni koskaan näytti tältä. Tuorejuustoa tuli vähän ja rahkaa paljon. Ihan oli hyvää, mutta en laittanut reseptiä talteen kun ei vastannut odotuksiani. Mustikkamoussekakku olisi oikeampi nimitys kuin juustokakku.

Päätin ekaa kertaa sitten yläasteen köksäntuntien kokeilla munkkien paistoa. Hyviä tuli, joten ensi vuonna ehkä uudelleen. Pullataikinan resepti jauhopussin kyljestä.

8.5. Tyttö täytti 3 vuotta ja kavereita kutsuttiin kylään kolme. Pursottaminen ei ole ihan mun lajini, mutta lasten mielestä tuossa oli ihan selvästi moottoripyörä.
Myöhemmin toukokuussa väsäsin toisenkin kakun kun poika täytti 5, mutta pursotukset ja kuvaamisen jätin väliin.

Ompelin tytölle synttärilahjaksi Ottobren kolmen konstin mekon. Koko 98 cm.

Sukulaistyttö täytti 7 ja hänelle ompelin paidan ja shortsit. Ajatuksissa yhdistelmä (sinivalkoruutu + oranssi) oli kivempi, mutta ehkä nämä ovat erikseen pidettynä kivemmat. Kaavat Ottobre-lehdistä ja koko muistaakseni 128 cm. Tai joku muu, minkä sankarin äiti ikinä vaatekooksi ilmoittikaan.

Tämä mekko meni samaiselle tyttöselle. Tytön äiti oli jostain perinnönjaosta pelastanut 70-lukulaisen kauluspaidan ja tämmöinen siitä sitten tuli pienen pohdinnan jälkeen. Mekon eteen jäi alkuperäiset napit, vaikkeivät juuri huonosta kuvasta näykään.

Veljelläkin oli synttärit, mulla oli hieman veljenpojalle tekemistä paidoista jäänyttä kangasta ja löysin vielä joskus veljelle ompelemieni boksereiden kaava... Harmillisesti kangasta oli inan liian vähän, mutta päätin kuitenkin toteuttaa visioni. Sepaluksen resori on ruskeaa ja vyötärön mustaa, mutta jämäpaloista kun syntyi niin ei voi mitään. Ne joskus 10 vuotta sitten veljelle ommellut kalsarit oli muistaakseni kuosiltaan yhtä levottomat. Kaava jostain SK-lehdestä, koko S.